Meitsi bloggaa, kiinnostaako ketään?

Kuukausi: elokuu 2017

Salilla käymisestä

Salilla käymisestä

Aika usein törmään siihen, että ihmiset miettivät salilla käyvistä, että mikä luulet olevasi kun käyt salilla? Eihän sulla oo lihastakaan tai et oo timmi. “Nii, sitte?” Mä oon ruvennut miettimään tätä, että onko sali sitten vain niille kehonrakentajille ja niille, joilla ne lihakset näkyy? öö, EI! Kaikki eivät tätä lajia tee sen vuoksi, että saisi lihakset näkyville tai olisi jotenkin cool. Mutta usein juuri salilla kävijöistä ajatellaan, että kyllähän niillä nyt lihakset pitää vähintään näkyä. Ja sä et oo truesalikävijä, jossei sulla näy ne. “Hetkinen hei mitä sää sanoit?”

Jokainen tekee sitä omasta syystään. Toisille voi olla määrätty kuntosaliharjoittelua fysioterapeutin/lääkärin toimesta, toiset haluavat tukea työntekoansa ja jaksamistaan lihaskunnon vähintään ylläpidolla, toiset tekevät sitä, koska haluavat olla ihmisten ilmoilla ja muiden seurassa, jotkut haluavat turvata vanhuutensa omistamalla hyvän lihaskunnon, jotkut puolestaan ehkä vain oikeasti rakastavat sitä sen kummempia tavoittelematta ja saavat siitä hyvän olon (uskokaa tai älkää) ja toiset sitten oikeasti kasvattavat lihasta tai kisaavat. Itse kuulun tuohon rakkausryhmään. Niinhän se menee, että rakkaudesta lajiin. Toki plussana on jos kehossa huomaa muutosta ja vastuksissakin välillä kasvua. Kyllä mä myönnän, että välillä kotona moitin, kun ei missään näy, mutta lihakset on kipeenä. Ei kipeenä siksi, että olisin telonut itseni, vaan siksi, että oon saanut lihaksissa aikaan muutosta. Kipeytymisestä sen huomaa. Ja harjoitteluni menee hukkaan? Hmm.. Mulle on tultu sanomaa, että sun reenis menee aika hukkaan, eihän sulla oo lihaksiakaan. Lainaten taas Sami Hedbegiä (katsokaan kohdasta 0.20), “nii sitte? ihan sama.” Ei mulla ookkaan, mutta hyvin mä pystyssä pysyn. Treeni ei mene koskaan hukkaan. Kaikilla ne lihakset ei tuosta noin vaan kasva silmiä räpäyttämällä. Toki tällanen moittiminen loukkaa, mutta faktat pöytään. Se on muuten pirun helppoa ruveta tyhjästä kasvattamaan lihaksia, kun on ensin ollut yli 15kiloa nykyistä kevyempi. Nii ja se elastisuus seuraa vasta vuosien päästä. Oma vika, tiedän.

Halusin vaan muistuttaa siitä, miten jokainen tallatkoon tyylillään ja omilla tavoitteillaan ja mielenkiinnollaan. Ketään on turha arvostella, kukaan ei ole toista parempi, mutta voi olla lihaksikkaampi. Ei niilläkään kovin pitkälle pötki. Aina löytyy niitä, jotka “tietää tästä lajista kaiken.Tärkeää on kuitenkin tehdä sitä mihin itse uskoo ja mikä tuntuu hyvältä. Muiden ärsytyksen uhalla aion jatkaa ihan samalla tavalla tuota harrastusta, vaikkei ne lihakset pullistelekaan.

En oikein välitä stressaa

En oikein välitä stressaa

Mä oon aika moneenkin otteeseen kertonut kavereille, miten kova stressaaja oon. Pienetkin asiat tuottaa tuskaa ja päätöksenteko saattaa aika ajoin olla tosi hankalaa ja stressaavaa. Oonkin nimittänyt itseni ns. krooniseksi stressaajaksi. Jossei mua stressaa, niin voin olla varma, että keksin itselleni sen aiheen. Aika puuduttuvaa ja väsyttävää!

Onneksi pääsin mukaan Indiedaysin ja Nivean yhteistyäkampanjaan koskien stressiä ja sen hallintaa, kampanja on kuin mulle tehty. Oon nyt käynyt kaksi kertaa Anne Karilahden Life Coachingissa purkamassa omaa stressiäni, opettelemaan sen hallintaa ja tunnistamaan sen syyt. Vähän niinku sellasta aiheuttavien tekijöiden tiedostamista ja käsittelemistä. Annen vinkkejä voit muuten käydä lukemassa Nivean kampanjasivuilta. Mulle on auennut näistä parista kerrasta ja paljonkin uutta, mitä en oo koskaan tullut edes miettineeksi. Ollaan tehty paljon mielikuvaharjotuksia koskien aina jotakin tiettyä stressin aiheuttajaa tai tunnetilaa. Aluksi mun oli tosi vaikea kuvitella joku stressipallero seisomaan mun eteen, mutta pikku hiljaa sekin tuli. Tiedostan stressin tosi helposti ja mulla on koko ajan päällä pieni stressitila. Nyt lähinnä koskien tulevaisuutta ja mitä siltä haluan. Myös raha-asiat on yksi suurin stressinaihe. Liikunta on mulla parhain stressinhallitsija/-laukaisija, siksi mä ehkä oonkin liikkessä aina, kun stressaan myös aina 😀

Kuten moni, niin minä myös, on sellanen ikuinen haaveilija. Haaveilla toki saa, mutta silloin kun se vaikuttaa elämään ja ihmissuhteisiin negatiivisesti niin se ei oo ehkä enää kovin järkevällä tasolla. Haluan jotain kamalasti, mutta turhauttaa kun en saavuta tai ne haaveet on sellaisia, joita ei “muka” voi saavuttaa. En siis oo tarttunut tuumasta toimeen! Kaikki on loppujen lopuksi kiinni itsestään. Eihän mikään tapahdu itsestään sun nenän edessä ilman ponnisteluja. Oonkin tuon valmennuksen myötä muuttanut ajatteluni vanhasta pois: en yritä vaan teen. En ajattelen, että huomenna yritän lukea tenttiin vaan huomenna luen tenttiin. Siinä on aika huomattava ero, yritätkö vai teetkö. Aika paljon helpommin epäonnistuu jos vaan yrittää, mutta kun tekee, niin homma onkin toinen. Enää en halua ajatella tulevaisuudelta ja tältä hetkeltä, mitä se voisi olla tai mitä voisin haluta, vaan ajattelen, mitä se tulee olemaan ja mitä haluan!

Sain kampanjan myötä Nivean uudet stressaaviin tilanteisiin pääsääntöisesti tarkoitetut dödöt, sprayn että roll-onin, testiin, niin sai myös Jessekin. Ainakin siis jotain hyvää 😉