Meitsi bloggaa, kiinnostaako ketään?

Rauhoittuminen ja sen tärkeys

Rauhoittuminen ja sen tärkeys

Minä, minä olen käynyt Body Balancessa viikon sisällä kaksi kertaa! Olen taas tänään menossa. Saimme lahjaksi joogakirjan, josta innostus omaan kehonhuoltoon sai taas lähtölaukauksen. Tajusin kuinka jumissa omat takareidet, lonkankoukistajat ja vaikka selkälihakset ovat. Ymmärsin myös, miten paljon ne voivatkaan vaikuttaa treeneihin himmaavalla tavalla. Mietippä mikä ero on vaikka kyykätä silloin kun mikään lihaksista ei jumita vastaan? Minkä mahtavan tuntuman sillä voikaan saada juuri sinne treenattaviin lihaksiin! Eli kyllä, treenaan kovaa myös. Eilen tuskastelin patteritreenin kovuutta. Yksin se on raskasta. Mutta vastapainoksi tarvitsen sitäkin tärkeämpänä kehonhuoltoa. Mieti sanaa kehonhuolto; pitää kehostaan huolta. Pitää se kunnossa, vaivat loitolla, tai edes minimoida niitä. Selän oireilut on yksi merkki. Niskahartia -kivut on yksi merkki. Keho kertoo kyllä milloin on aika ottaa myös iisimmin välillä.

On niin helppoa skipata esimerkiksi venyttelytunnit ja kirmata vain pää kolmantena jalkana niille koville tunneille, ottaa kaikki irti ja mennä kotiin. Varsinkin jos aika on rajallista, stressiä pukkaa ehkä jo muutenkin, mut silti mennään ”ottaa kaikki irti” siinä hetkessä mitä saa. Ei jakseta välttämättä tuhlata aikaa rauhalliseen liikkeeseen. Se voi joistakin tuntua ajantuhlaukselta. Itselleni kävi viime vuonna niin, että innostuin Body Balancesta ja yleensäkin kehonhuollosta syksyllä. Se oli ihanaa ja yritin rentoutua, mutta en kai oikein parin kerran perusteella sitä osannut tehdä. Kävin tunneilla tasan….Kaksi kertaa, ja sit se jäi. Myöhemmin sain kuulla ohjaajalta palautetta, että hän näki etten osannut rentoutua loppurentoutuksessa, vaan liikuskelin viulunkielenä. En kai vaan osannut olla paikoillani. Olisi pitänyt mennä. Tämä sama käy useilla. Kun pitäisi rentoutua, käy päinvastoin. Mietitään vain että miten mukamas mä nyt noi ajatuksen siirrän syrjään kun niitä tulee kokoajan. Tuntuu tehottomalta jos on tekemättä ja miettimättä mitään. Itselläni ainakin on ollut aina monta asiaa samaan aikaan tekeillä ja kaikki vähän hujan hajan. Olen oppinut ymmärtämään että tehokkuus syntyy siitä kun tekee yhden asian kerrallaan.

Nyt myöhemmin, viime sunnuntaina, sain Balancetunnista jo paljon irti. Vuodessa on tapahtunut jotain. Ehkäpä wellnesvalmennus on tehnyt tehtäviään ja olen oppinut rentoutumaan. Ohjaajan mukaan olin maannut rentona eikä kehosta enää havainnut merkkejä menojalan vipattamisesta. Ja että mä nautin. Osasin myös hengittää joka oli minulle uusi juttu. Ongelmani on ollut pintahengittäminen ja hartioiden nousu jännitykseen arjessa. Ja hetkellinen rauhoittuminen sai myös pelkoni laskemaan, ja päätin liittyä jopa E-kontaktin jäseneksi kun sain ilmaisen kokeilun. Tälläisen arvostelun luin siitä ennen kuin liityin.

Tiedättekö et meidän kroppa vaatii hiljaisuutta ja rauhoittumista. Se vaan on niin. Se kaipaa välillä metsän rauhaa ja se kaipaa itsetutkiskelua. Oleskelua itsensä kanssa. Ilmoittauduin muuten mindfulness -kurssille. Mielenkiinnolla odotan, millainen se on. Sen pitäisi auttaa vähentämään tai jopa poistamaan erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Lisäämään stressinhallintaa ja rentoutumiskykyä. Opettamaan hyväksymään itsensä ja lisäämään läsnäoloa. Sitä tietoista läsnäoloa mä ainakin haluaisin lisää elämään.

Vasta nyt olen tajunnut rauhoittumisen merkityksen. Se olo kun tuntuu että kroppa käy ihan ylikierroksilla ja yöunet katkeavat painajaisiin. Sellainen kiristävä tunne kun murehtii ja stressaa kaikesta, vaikka oikeasti ei ole mitään hätää. Ihminen ei vain pysty kaikkeen ja se elämä ei oikeasti ole kovin vakavaa. Itse stressasin varsinkin aiemmin ihan älyttömästi siitä, etten ehdi nähdä tarpeeksi ystäviäni. Ei vain saanut aikaiseksi. Sitten ymmärsin etten ole yksin vastuussa kaikesta, vaan yleensäkin ystävyys on vuorovaikutteista. Ystävyys kestää välimatkat ja hiljaiset kaudet. Kun tapaamme, jatkamme siitä mihin jäimme. Ja työt taas, mä rakastan mun työtä! Siksi olisin tekemässä sitä 24/7. Tajusin että nyt menee yli, kun olin puoleltaöin perjantai-iltana kirjoittelemassa tekstaria asiakkaalleni. Tajusin että ehkäpä hekin ymmärtävät sen että minulla on myös vapaa-aika jolloi en ole tavoitettavissa. Koska työ on niin rakas, se pyörii silti päässä paljon. Enkä koe sitä painostavana, mutta tiedän että vuodet ei voi vieriä samalla tavalla, vaan välillä on päästettävä irti kaikesta ja ottaa ihan rennosti. Se onnistuu upeasti ”unohtamalla” kännykän hiljaiselle jonnekin sängyn alle ja laittamalla läppärin lukittuun kaappiin. Se onnistuu luonnon rauhassa. En malta odottaa Meksikon reissua. Tiedän että siellä mieleni ja sieluni lepää ja pääsen 100%:sti irti kaikesta. Irtiotot; ne on elämää varten.

Tämä venytys on yksi suosikeistani. Plouhgh eli auravenytys. Venyttää selkää todella laajasti ja antaa töitä lantiolle.

Nyt näihin tunnelmiin tänä torstaina. Ajattelin kokeilla pannukakkujen tekoa. Katsotaan miten käy. Proteiinilisistä luvassa postausta ihan lähimain!:)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *