Meitsi bloggaa, kiinnostaako ketään?

Salilla käymisestä

Salilla käymisestä

Aika usein törmään siihen, että ihmiset miettivät salilla käyvistä, että mikä luulet olevasi kun käyt salilla? Eihän sulla oo lihastakaan tai et oo timmi. “Nii, sitte?” Mä oon ruvennut miettimään tätä, että onko sali sitten vain niille kehonrakentajille ja niille, joilla ne lihakset näkyy? öö, EI! Kaikki eivät tätä lajia tee sen vuoksi, että saisi lihakset näkyville tai olisi jotenkin cool. Mutta usein juuri salilla kävijöistä ajatellaan, että kyllähän niillä nyt lihakset pitää vähintään näkyä. Ja sä et oo truesalikävijä, jossei sulla näy ne. “Hetkinen hei mitä sää sanoit?”

Jokainen tekee sitä omasta syystään. Toisille voi olla määrätty kuntosaliharjoittelua fysioterapeutin/lääkärin toimesta, toiset haluavat tukea työntekoansa ja jaksamistaan lihaskunnon vähintään ylläpidolla, toiset tekevät sitä, koska haluavat olla ihmisten ilmoilla ja muiden seurassa, jotkut haluavat turvata vanhuutensa omistamalla hyvän lihaskunnon, jotkut puolestaan ehkä vain oikeasti rakastavat sitä sen kummempia tavoittelematta ja saavat siitä hyvän olon (uskokaa tai älkää) ja toiset sitten oikeasti kasvattavat lihasta tai kisaavat. Itse kuulun tuohon rakkausryhmään. Niinhän se menee, että rakkaudesta lajiin. Toki plussana on jos kehossa huomaa muutosta ja vastuksissakin välillä kasvua. Kyllä mä myönnän, että välillä kotona moitin, kun ei missään näy, mutta lihakset on kipeenä. Ei kipeenä siksi, että olisin telonut itseni, vaan siksi, että oon saanut lihaksissa aikaan muutosta. Kipeytymisestä sen huomaa. Ja harjoitteluni menee hukkaan? Hmm.. Mulle on tultu sanomaa, että sun reenis menee aika hukkaan, eihän sulla oo lihaksiakaan. Lainaten taas Sami Hedbegiä (katsokaan kohdasta 0.20), “nii sitte? ihan sama.” Ei mulla ookkaan, mutta hyvin mä pystyssä pysyn. Treeni ei mene koskaan hukkaan. Kaikilla ne lihakset ei tuosta noin vaan kasva silmiä räpäyttämällä. Toki tällanen moittiminen loukkaa, mutta faktat pöytään. Se on muuten pirun helppoa ruveta tyhjästä kasvattamaan lihaksia, kun on ensin ollut yli 15kiloa nykyistä kevyempi. Nii ja se elastisuus seuraa vasta vuosien päästä. Oma vika, tiedän.

Halusin vaan muistuttaa siitä, miten jokainen tallatkoon tyylillään ja omilla tavoitteillaan ja mielenkiinnollaan. Ketään on turha arvostella, kukaan ei ole toista parempi, mutta voi olla lihaksikkaampi. Ei niilläkään kovin pitkälle pötki. Aina löytyy niitä, jotka “tietää tästä lajista kaiken.Tärkeää on kuitenkin tehdä sitä mihin itse uskoo ja mikä tuntuu hyvältä. Muiden ärsytyksen uhalla aion jatkaa ihan samalla tavalla tuota harrastusta, vaikkei ne lihakset pullistelekaan.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *